Sekä Marijnissen että puolueohjelma visioivat politiikkaa, joka perustuu arkipäivän ihmisten kokemuksiin ja tarpeisiin, ei vallan käytäviin rajoittuvaa.
Lilian Marijnissen edustaa SP:n radikaalia näkemystä, joka on esitetty heidän äskettäisessä vaaliohjelmassaan "Nyt ihmiset". Paikallisten toimien ja yhteiskunnallisen aktivismin innoittamana hän on sitoutunut yhteiskunnan radikaaliin demokratisointiin ja taloudellisen vallan uudelleenjakoon.
Julkaisemalla vaaliohjelmansa nimeltä "Nyt ihmiset", sosialistipuolue (SP) on asettunut vahvasti tuleviin edustajainhuoneen vaaleihin. Ohjelma on uraauurtava ja provosoiva, ja se pyörii pääasiassa ajatuksen ympärillä "yhteiskunnan radikaalista demokratisoitumisesta". Selkeä pyyhkäisy siihen, mitä puolue näkee eliittinä ja politiikkaa, joka suosii varakkaita työväenluokan kustannuksella.
Mielenkiintoista on, että SP on päättänyt olla laskematta heidän vaaliohjelmansa tänä vuonna Keskussuunnitteluviraston (CPB) toimesta. Sen sijaan he antavat selkeän poliittisen lausunnon sanomalla, että he eivät usko CPB:n malleihin. Tämä murtaa muotin ja herättää kysymyksen siitä, onko se etu – kiinnittämällä huomiota heidän erilaiseen lähestymistapaansa talouteen ja politiikkaan – vai haitta, koska joiltakin äänestäjiltä saattaa puuttua tiukka, riippumaton analyysi, jonka laskelma voi tarjota.
Puolueella on kunnianhimoiset työvoimasuunnitelmat: minimipalkka ehdotetaan nostettavaksi 16 euroon tunnilta. Aikana, jolloin kuljettajat ja paketinjakelijat puhuvat yhä enemmän alhaisista palkoista ja epävarmista työoloista, tällä ehdotuksella voi olla merkittävä vaikutus näihin ammattiryhmiin. Keskittyminen palkkojen nostamiseen korostaa SP:n perinteistä roolia työntekijöiden oikeuksien puolustajana.
Ohjelma ottaa myös merkittäviä askeleita kohti edistyksellistä ilmastopolitiikkaa. Kotitalouksia ja pk-yrityksiä rasittaviin toimenpiteisiin on olemassa selvä etäisyys ilmastotoimissa. Satunnaisen lomailijan lentoveron sijaan SP ehdottaa "kanta-asiakasveroa", joka on suunnattu usein liikematkustajille. Tämä lähestymistapa näyttää pyrkivän löytämään tasapainon välttämättömien ilmastotoimien ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden välillä.
Vaikka puolueen suunnitelmat ovat pitkälle meneviä, jää nähtäväksi, missä määrin ne voidaan toteuttaa, varsinkin ilman CPB:n riippumattoman laskelman objektiivista testiä.
Liikenne on toinen ala, johon kiinnitetään erityistä huomiota. Joukkoliikenteen käsitettä uudistetaan perusteellisesti, kun maakuntien roolia vahvistetaan ja mahdollisuus perustaa omia kuljetusyrityksiä myös maaseudulle. Puolue haluaa tehdä joukkoliikenteestä halvempaa poistamalla arvonlisäveron ja pyrkii ilmaisemaan joukkoliikennettä. Merkittävä lupaus on tehdä kaupunki- ja seutuliikenne välittömästi ilmaiseksi vanhuksille, lapsille ja vammaisille.
SP:n mukaan ajamisesta ei pitäisi tulla kalliimpaa, vaan puhtaampaa. Tämä näyttää olevan sopusoinnussa niiden yleisen strategian kanssa, jonka mukaan kotitaloudet ja pk-yritykset säästetään viherryttämisen kustannuksilta. Puolue kannattaa päästöttömiä autoja viimeistään vuodesta 2035 alkaen, mutta vastustaa tiemaksua.
Rautateiden osalta puolue on sitoutunut johtamisen keskittämiseen yhdistämällä ProRailin ja Hollannin rautatiet yhdeksi julkiseksi rautatieyhtiöksi. Tarkoituksena on edistää junaliikenteen matkustajaliikennettä ja tehostaa sitä. Lisäksi tavoitteena on lisätä kansainvälisiä junayhteyksiä, jotka voivat tarjota houkuttelevia vaihtoehtoja matkailijoille, mutta voivat myös edistää liikenteen kestävyyttä.
Lopuksi on tarkoitus tehdä ilmailusta vihreämpää kannustamalla synteettisen kerosiinin käyttöä ja sähköistä rullausta. Tämä yhdistettynä lentojen määrän vähentämiseen vähentää sekä työntekijöiden työtaakkaa että paikallisten asukkaiden haittoja. Ilmailuinfrastruktuurin uudet laajennukset, kuten Lelystadin lentokenttä ja Schipholin uudet lentoreitit, eivät ole ohjelman mukaan sallittuja.
Lyhyesti sanottuna SP:n vaaliohjelma lupaa merkittävää rakennemuutosta hollantilaisen yhteiskunnan eri osa-alueilla työmarkkinoista joukkoliikenteeseen ja ilmastopolitiikkaan. Vaikka on kyseenalaista, kuinka moni näistä ehdotuksista toteutuu, on kiistatonta, että ne voivat sytyttää kiihkeän keskustelun Alankomaiden tulevaisuudesta.
Poliittisessa maisemassa, jossa keskustalaiset kannat ovat usein vallitsevia, SP asettuu selvästi spektrin vasemmalle puolelle. Tämä näkyy esimerkiksi heidän suhtautumisessaan ilmastonmuutokseen ja kestävyyteen, joka ei aseta taakkaa ensisijaisesti yksittäisten kansalaisten ja pienyritysten harteille.
Lilian Marijnissen, ryhmän puheenjohtaja SP Edustajainhuoneessa on nainen, joka on vahvasti juurtunut aktivismiin ja yhteisön elämään, mikä käy heti selväksi, kun tarkastellaan hänen poliittisen uransa muokkauksia. Marijnissen puhuu usein inspiraatiosta, jonka hän saa ihmisiltä, joiden kanssa hän on kampanjoinut, olivatpa he sitten terveydenhuollon työntekijöitä tai hänen kotikaupungissaan Ossin erikoiskoulun lapsia, jota uhkasi sulkeminen.
Tämä yhteys paikallisyhteisöön ja ihmisten arjen ongelmiin ei ole ominaista vain hänelle henkilökohtaisesti, vaan myös SP:lle puolueena. Tämä "kansan kanssa tekeminen" -asenne ei ainoastaan liitä häntä puolueensa perusarvoihin, vaan se resonoi myös kasvavan osan Hollannin väestöstä, joka tuntee olevansa vieraantunut perinteisestä politiikasta.
Marijnissenin kertomat tarinat, kuten hänen äitinsä pyrkimys säilyttää kaupungin leikkipaikka Ossissa, ovat esimerkkejä siitä, mitä yhteistoiminnalla voidaan saavuttaa. Tämä näkökulma usein puuttuu poliittiselta areenalta, jota hallitsevat puolueet, jotka todennäköisemmin neuvottelevat olemassa olevan järjestelmän rajoissa kuin haastavat itse järjestelmää. Toisin kuin muut puolueet, jotka keskittyvät pääasiassa sosiaalisen eriarvoisuuden oireiden lievittämiseen, Marijnissenin SP keskittyy enemmän taustalla olevien syiden torjuntaan.
Tämä yhteisöaktivismin eetos on muokannut voimakkaasti Marijnissenin johtajuutta SP:ssä. Hänen näkemyksensä politiikasta sellaisena, jonka ei pitäisi olla kaukana ihmisten jokapäiväisestä elämästä, vaan pikemminkin tiiviisti kietoutuvana heidän huolenaiheisiinsa ja tavoitteissaan, tarjoaa vaihtoehdon sellaiselle politiikalle, jota usein tapahtuu Haagin norsunluutornissa.
Tässä suhteessa Marijnissen sopii täydellisesti SP:n ja sen vaaliohjelman kanssa, jotka molemmat haluavat nähdä radikaalin muutoksen Alankomaiden hallinnassa. Hän ilmentää filosofiaa, jonka mukaan todellinen muutos on mahdollista vain niiden ihmisten suoralla panoksella, joihin hallituksen politiikka vaikuttaa eniten. Hänen johtajuutensa ja näkemyksensä muodostavat kiehtovan kontrastin poliittiselle maisemalle, jolle usein on ominaista kompromissi ja kapseloituminen, ja ne antavat selkeän signaalin siitä, mihin suuntaan hän ja hänen puolueensa haluavat viedä maata.
Etusivun muotokuva Lilian Marijnissenista, kirjoittanut Robin de Puy.
